Ohjeita
Sellainen tavallinen päivä liikenteessä. Pikkukaupungin vilkkaus on ehkä suhteellista, mutta kyllä siellä muitakin matkaajia aina on. Kulku on miellyttävää, sujuvaa ja sopivasti rauhallista. Pysähdyn nauhamaisen keskustan pääväylällä liikennevaloihin. "Äiti, onkohan tuolla naisella jotain asiaa?" Teini, joka istuu etupenkillä vieressäni, osoittaa oikealle puolellemme pysähtyneeseen autoon. Vähän epävarman näköisenä. Viereisestä autossa todellakin heilutellaan. Viittoillaan. Huidotaan. Käsimerkkejä lennähtelee, mutta en osaa äkkiseltään niitä tulkita, koska yritän samalla pitää silmällä liikennevaloja. Suunnittelen hetken. Sitä, miten kerron teinille ehkä myöhemmin siitä, että on olemassa ilmiö nimeltä rattiraivo. Joillakin menee hermo helposti liikenteessä. Kirosanojakin voi kuulla. Sellaisesta ei kannata ottaa mallia. Mielessä risteilevät kaikki vaihtoehdot: mitä minä tein. Teinkö jotain? En mielestäni. Kiilasinko eteen? En. Onko autossani jotain ulkopuolelle näkyvää vika...