Vesimelonimehua

Tuiki tavallinen tiistai, saattoi olla keskiviikkokin. Arkinen joka tapauksessa - sellainen, jonka raportoisi päivänä muiden joukossa ja jota tuskin muistelisi liiemmin.

Puhelin kilahtaa.

I'm waiting for you here in the restaurant.

Tuiki tavallinen, ehkä ei sittenkään? Tuijotan puhelinta. Hmm.

Missä ravintolassa? Sellainen pieni ja intiimi, ehkä. Italialainen? Tiedän monta kivaa vaikkapa Bostonissa Little Italyn alueella. Niitä, joissa on vähän ahdasta, mutta tunnelma kohdillaan. Tuolit ja kyynärpäät kolisevat naapuripöytien seurueiden kanssa, mutta ei siitä kukaan välitä. Joskus vähän liikaa pulppuavaa puheensorinaa, mutta sekin on osa tunnelmaa. Palvelu huomaavaista ja ruoka taivaallista. Pastaa, joka on suussasulavaa ja syntisen hyvää. Ja niin edelleen.

Unohdun hetkeksi päiväuniin.

I already ordered your favorite watermelon juice.

Vesimelonimehua. Olenkohan tilannut sellaista joskus? Se kuulostaa kesältä ja virkistävältä. Kuin ihanaa jäänraikasta vettä maustettuna kevyesti vesimelonilla. Sen täytyy olla hyvää. Mutta en ole aivan varma, olenko sellaista joskus juonut. Saatikka että minulla olisi suosikkivesimelonijuoma.

Mutta siellä italialaisessa ravintolassa tilaisin jotain muuta. Watermelon juice? C'mon, make it a red wine instead. Ehkä Chiantia tai Baroloa. Amaronea? Samettista ja täyteläistä. 

Palaan päiväunistani arkisten askareiden pariin. Lasken puhelimen pöydälle.

Thank you for your invitation... stranger.

Ketä enää kiinnostaa, että se oli väärä numero.