Ohjeita

Sellainen tavallinen päivä liikenteessä. Pikkukaupungin vilkkaus on ehkä suhteellista, mutta kyllä siellä muitakin matkaajia aina on. Kulku on miellyttävää, sujuvaa ja sopivasti rauhallista. Pysähdyn nauhamaisen keskustan pääväylällä liikennevaloihin.

"Äiti, onkohan tuolla naisella jotain asiaa?" Teini, joka istuu etupenkillä vieressäni, osoittaa oikealle puolellemme pysähtyneeseen autoon. Vähän epävarman näköisenä.

Viereisestä autossa todellakin heilutellaan. Viittoillaan. Huidotaan. Käsimerkkejä lennähtelee, mutta en osaa äkkiseltään niitä tulkita, koska yritän samalla pitää silmällä liikennevaloja. 

Suunnittelen hetken. Sitä, miten kerron teinille ehkä myöhemmin siitä, että on olemassa ilmiö nimeltä rattiraivo. Joillakin menee hermo helposti liikenteessä. Kirosanojakin voi kuulla. Sellaisesta ei kannata ottaa mallia. Mielessä risteilevät kaikki vaihtoehdot: mitä minä tein. Teinkö jotain? En mielestäni. Kiilasinko eteen? En. Onko autossani jotain ulkopuolelle näkyvää vikaa? Onko jossain poliisi?

Pyydän teiniä lopulta avaamaan ikkunan. Kuunnellaan, mitä naisella on sanottavana.

"Anteeksi, mutta missä täällä on DMV?" Hän huutaa liikenteen melun yli.

Tekisi mieli lohkaista, että onneksi olkoon. Kaikki täällä asuvat tuntevat ne kaikki kaskut koskien DMV:tä eli täkäläistä katsastuskonttoria. Palvelu on keskimäärin töykeää ja hidasta. Toisinaan lähes arvaamatonta. Jos päivä ei ole vielä pilalla, DMV:lle voi mennä laskemaan mielialaa. Sen jälkeen toisaalta tavallinen asiakaspalvelutaso tuntuu melkein juhlalliselta.

"Melko lähellä. Aja tästä suoraan niin kauan, että tulet Market Streetin kohdalle. Siitä käännyt oikealle ja se on melkein heti siinä vasemmalla." Huudan takaisin.

Huokaisen helpotuksesta. Ei tarvitsi jälkikäteen puida sitä rattiraivoasiaa.

Ja sitten hän kaasuttaa liikkeelle. 

Sellainen juttu siinä vain, että me seisoimme vierekkäin punaisissa liikennevaloissa. Me teinin kanssa seisomme edelleen ja tuijotamme naisen perään. Huokaisin liian aikaisin. 

Onneksi risteävä liikenne on hiljaista ja hereillä.

Ehkä ohjeeni eivät sittenkään olleet tarpeeksi tarkat. Sitä en saa koskaan tietää.