Nainen joka tiesi liikaa

Tuttu kauppa arkisena tiistaiaamuna. Sää on ensimmäisiä kertoja helteisen kesän jälkeen syksyisen kirpeä, se herättää hyvin. Ovien pielissä kurpitsakeot, jokainen niistä rakenneltu kauniisti kokoon.

Kierros tässä pienessä luomukaupassa, jossa hyllyvälejä ei ole monta ja jonka pystyy hallitsemaan hyvin. Kassaa lähestyessäni osaan jo vankan kokemukseni ansiosta sysätä ostoskärryni kassahenkilön huomaan ja siirtyä itse lähemmäs maksupäätettä, samalla ostoksia kassiini sujautellen, vaikka ei tarvitsisi. Tuo perin ystävällisesti hymyilevä nuorimies kassakoneen takana tekisi sen kyllä oikopäätä myös puolestani, kuten käytäntöön kuuluu.

"Mitään erikoista suunnitteilla tälle päivälle?" aloittaa nuorimies keskustelun, small talkin, tottakai.

"No ei nyt niin ihmeellisiä, vähän tässä asioita hoitelen näin aamulla", vastaan ympäripyöreääkin pyöreämmin. Ei tähän enempää tarvitse lisätä, tiedänhän minä sen, tärkeintä on, että vastaan jotain. Oikeasti, kaiketi ihan sama mitä. Small talkia, tottakai.

"No, mulla kyllä on! Tämä on sellainen viikko, että tämän työvuoron jälkeen mulla alkaa oikeastaan viikonloppu ja sitten voi illalla chillailla miten vaan, tehdään tyttöystävän kanssa illallista ja otetaan rauhassa lasit viiniä ja... you know", hän selittää innostuneesti. "Yleensä kun se on sellaista, että on kiire tehdä ruokaa ja sillai, ja sitten on taas jo seuraava työvuoro heti aamulla ja..."

Ostokseni piippaavat yksi kerrallaan viivakoodinlukijan ohitse ja kerääntyvät kassahihnan jatkeena olevalle pöydälle. Niitä keräillessäni koen, että keskustelun on jatkuttava.

"Sehän kuulostaakin kivalta! Ainahan se on kiva, kun saa rauhassa syödä ja nautiskella ja..." Juttelen niitä näitä, small talkia, tottakai. "Voitte mennä vaikka ulos, siellähän on kaunistakin tänään, vaikka aika kylmä aamu olikin..."

"Ei kylmä kyllä haittaa, jos on kaunista ja poutaista kuitenkin!" vastaa nuorimies, ehkä hän on perivermontilainenkin eikä kylmästä hätkähdä. Päätän olla kysymättä lisää, muuten saattaisin oppia tästä nuorestamiehestä ja tyttöystävästäkin siinä ohessa paljon enemmänkin kuin nyt yleensä tuiki tavallisen ruokakaupan kassalla.

"Hauskaa päivää sullekin! Mä tässä odottelen tätä mun viikonloppua..." Virnistää iloisesti, kun pakkaa loput ostoksistani kauppakasseihini ja nostaa ne takaisin ostoskärryyn, jonka työntää minulle eteenpäin vietäväksi. "Nauttikaa te pitkästä viikonlopustanne!" huikkaan vielä, kun sysään kärryt vauhtiin kohti ulko-ovia.



Ei ollut kovin paljon ostoksia. Olisiko se hyvä syy tulla kuitenkin pian uudelleen?

Hmm.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lamppu

Avain

Kukat