Kukat

Olimme kahdestaan liikkeellä, mieheni ja minä. Jos aivan kahdestaan haluaisimme olla, emme kai menisi täpötäyteen tukkukauppaan jouluviikolla. Mutta joskus täytyy tehdä, mitä täytyy tehdä.

Ostoskärryyn kerääntyi yhtä sun toista tarpeellista, kuka tietää jos tarpeetontakin. Kaiken keskellä näin kukat. Kauniin jouluisen kukka-asetelman, joka oli rakennettu puiseen laatikkoon. Se sopisi täydellisesti joulupöytään. Se olisi saatava mukaan, joten raivasin tieni läpi ruuhkan kohti kukka-asetelmia. Valitsin ja kannoin ostoskärryyn. Nyt olisi valmista - täältä olisi päästävä pois, jotta järki säilyisi.

Kassajono ei ollut sittenkään toivottoman pitkä. Liityimme joukon jatkoksi. Kukka-asetelma hehkui kauniina ostoksien päällä. Yhtäkkiä kuulen takaani äänen.

"Ihania kukkia! Mistä löysit tuon?" Vanhempi rouva ihastelee ja vilkuilee kukka-asetelmaa ostostensa takaa. Hänellä ei ole lainkaan ostoskärryä, sen sijaan hän kannattelee käsissään vain yhtä laatikkoa ja sen päällä valtavaa suklaakakkua. Kakkua, joka heiluu laatikon päällä ja peittää melkein rouvan näkyvistä.

"Niitä oli tuolla keskellä...paljonkin jäljellä vielä", juttelen kepeästi rouvalle, joka tuijottaa edelleen herpaantumatta kukkiani. Suklaakakku keikkuu ja huolestuttaa minua. Valmistaudun mielessäni nappaamaan sen, mikäli se alkaa valua pois laatikon päältä. "Voisitkohan sinä hakea minulle vielä tuollaisen?" Rouva ilmoittaa nyt, ystävälliseen sävyyn toki. Tuijottaa minua hieman hätääntyneenä kakkunsa takaa. "Kun minulla on nämä sylissä ja anoppi tykkäisi tuollaisesta kukka-asetelmasta aivan varmasti."

Minä? Anoppi? Sen verran hämmästynyt olin, että vastasin varmaankin myöntävästi ja lähdin suuntaamaan takaisin kohti kaupan keskiosaa. Mies saattoi katsoa hämmästyneenä perääni. Puikkelehdin päättäväisesti ruuhkan lävitse, nappasin kukka-asetelman syliini ja palasin sen kanssa kassajonoon. Asetin sen kassahihnalle, jonka ääreen rouva oli juuri saapumassa ja toivotin hyvää joulua.



Joulumieltä vaan rouvalle ja anopilleen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nainen joka tiesi liikaa

Lamppu