Lamppu

Joskus ne saapuvat ilmoittamanaan ajankohtana, tai ainakin suurin piirtein. Joskus jopa etuajassa. Koskaan et voi olla varma, tulevatko sinä päivänä vai ehkä seuraavana, mutta pääasia kai kuitenkin, että hommat hoituvat. Usein ne hoitavat sen, mitä pitää ja lähtevät sitten. Mutta ei, ei ihan aina.

Olimme tuijottaneet hämmentyneinä miljooniksi sirpaleiksi levinnyttä tuuletin-valaisinta ja sen kattoon jättämää ammottavaa aukkoa, josta roikkui johtoja. Hetkeä aiemmin taloa oli tärisyttänyt lähellä jyskyttänyt ukkosmyrsky. Kovan äänen saattelemana osasimme kurkistaa talomme vierashuoneeseen, jonka kokolattiamatolle oli pudonnut katosta valaisin. Enpä sellaistakaan tapahtumaa ollut koskaan aiemmin todistanut. Mutta sähkömiestä tässä tarvittaisiin, se oli selvä.


Tutulla on tuttu, joka tekee sähköhommia. Ihan pätevän oloisesti kyllä, joten voisi tulla korjaamaan tämänkin. Kävikin katsomassa tilannetta muutama viikko sitten ja toteamassa, että onpas se mennyt päreiksi. No katsos, niinpä onkin. Mutta ei hänellä nyt tähän hätään ole sellaisia osia, joita tuon korjaamiseen tarvittaisiin, joten palaisi asiaan.

Syyskuukin tuli, ja illat alkoivat vähitellen pimenemään. Tuumattiin, että olisi kiva saada huoneeseen se kattovalo. Sitä tutun tuttua pitäisi hätyytellä, että vieläkö tänä vuonna ajatteli asiaan palata.

Tulihan se. Tikkaita ja työkalupakkia heilutellen, tukka sekaisin ja jatkuvalla syötöllä höpötellen. Joskus olin saanut vinkin, ettei kannata liiemmin ylimääräistä jututella, muuten jää juttuseuraksi vaikka loppupäiväksi. Suuntasi yläkertaan, juttu ei katkennut hetkeksikään. Mutta uusi lamppu tulisi nyt paikalleen, sen hän lupasi.

Viidentoista minuutin jälkeen oli uusi lamppu katossa. Kuulin vielä siitä, kuinka ei ollut nähnyt tällaista tapausta koskaan ja kuinka väärin alkuperäinen asennus oli joskus tehty. Ja kuinka kauan hän olikaan tehnyt jo näitä hommia ja haluaisinko nuo vanhat tuulettimen osat talteen. Kissa vieköön, en missään nimessä haluaisi, joten survoi ne lamppulaatikkoon ja otti sen lisäksi vielä tikkaansa ja työkalupakkinsa kainaloon. Lähdin johdattamaan portaita alas ja kuulin samalla, miten nämä tämän kadun talot oli rakennettu ja miten hän tuntee rakennuttajan ja mitähän kaikkia asennuksia naapureilla onkaan. Ja niin edelleen.

Eteisen aulassa juttu jatkuu ja jatkuu. Jatkuisi ehkä vieläkin, jollen olisi avannut ovea valmiiksi.

Mutta vierashuoneessa on valo.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nainen joka tiesi liikaa

Kukat